Orja

Translated by Pirjo Rantanen

Miehellä oli orja. Sen täytyi tehdä kaikki työt hänen puolestaan. Orja pesi miehen, kampasi hänen hiuksensa, hienonsi hänen ruokansa ja laittoi sen hänen suuhunsa. Orja kirjoitti miehen puolesta kirjeet, puhdisti hänen kenkänsä, parsi hänen sukkansa, hakkasi puut hänelle ja lämmitti häntä varten uunin. Jos mies näki kävelyllä vadelmia, orjan täytyi poimia ne ja laittaa hänen suuhunsa. Jotta orja ei päässyt pakenemaan, mies piti häntä aina tiukasti kettingissä kiinni. Yötä päivää hän piti orjastaan kiinni ja raahasi häntä mukanaan, muuten orja olisi paennut. Toisessa kädessä miehellä oli aina ruoska. Sillä jos orja veti ketjusta ja rimpuili, miehen täytyi ruoskia häntä. Kun hänen käsivartensa sitten tulivat kipeiksi ja hän oli lopen uupunut ruoskimisesta, mies kirosi orjan ja ketjun ja ylipäänsä kaiken muunkin.

Joskus mies uneksi salaa ajoista, kun hän oli vielä nuori eikä hänellä ollut orjaa. Silloin hän saattoi kuljeskella vapaana metsissä ja poimia vadelmia ilman että joku tauotta rimpuili ketjussa. Nyt hän ei voinut enää mennä yksin edes vessaan. Ensinnäkin, koska orja olisi muuten juossut pakoon, ja toiseksi, kuka hänen takapuolensa sitten olisi pyyhkinyt? Hänellä itselläänhän ei ollut yhtään kättä vapaana toimitusta suorittamaan.

Kerran kun hän taas kirosi kovin kohtaloaan, joku sanoi hänelle: "No hyvä, jos se kerran on niin kauheaa, miksi et päästä orjaa vapaaksi?"

"Niinpä", sanoi mies, "jotta hän ei tapa minua!" Mutta salassa mies haaveili vapaudesta.

Ja orja sitten, uneksiko hänkin vapaudesta? Ei, vapauteen hän ei ollut uskonut enää pitkään aikaan. Hän uneksi enää vain siitä, että voisi olla oma herransa ja pitää miestä ketjussa ja ruoskia häntä ja pyyhityttää hänellä takapuolensa. Siitä hän uneksi!