Uneksija

Translated by Pirjo Rantanen

Olipa kerran mies, joka oli uneksija. Hän ajatteli esimerkiksi näin: "Täytyyhän olla mahdollista, että voi nähdä kymmenentuhannen kilometrin päähän, täytyyhän olla mahdollista, että söisi keittoa haarukalla, täytyyhän olla mahdollista, että seisoisi päällään, täytyyhän olla mahdollista, että voisi elää ilman pelkoa."

Ihmiset sanoivat hänelle: "Eihän tuosta mistään tule mitään, olet pelkkä uneksija! Sinun täytyy avata silmäsi ja hyväksyä todellisuus! On vain olemassa luonnonlakeja, joita ei voi muuttaa!"

Mutta mies ajatteli: "En tiedä. Täytyyhän olla mahdollista, että hengittäisi veden alla. Ja täytyyhän olla mahdollista, että kaikille riittäisi syötävää. Täytyyhän olla mahdollista, että kaikki oppivat sen, mitä haluavat tietää. Täytyyhän olla mahdollista, että katsoisi omaan vatsaansa."

Ja ihmiset sanoivat: "Kokoa itsesi, hyvä ihminen, ei tuollaisia asioita tapahdu koskaan! Et voi yksinkertaisesti sanoa Minä haluan! ja siksi vain asioiden pitäisi tapahtua, kuten haluat. Maailma on sellainen kuin on ja sillä hyvä!"

Kun televisio keksittiin ja röntgensäteet, ihmiset näkivät kymmenentuhannen kilometrin päähän ja myös omaan vatsaansa. Mutta kukaan ei tullut sanomaan miehelle: "No, hyvä, et sittenkään ollut aivan väärässä." Eikä silloinkaan kun laitesukellus keksittiin, niin että ihminen pystyi vaikeuksitta hengittämään veden alla. Mutta mies ajatteli itsekseen:" No niin. Ehkä sekin on vielä joskus mahdollista, ettemme käy enää sotia."